Tyttö, poika ja ääliö

   Tyttö oli yksinäinen. Yksinäinen, kunnes tapasi pojan. Poika ihastui Tyttöön, joka rakastui poikaan. Tyttö ja poika "alkoivat" ja olivat ensirakkauksia toisilleen. He elivät onnellisina yhdessä, kunnes Tyttö tunnusti. Tyttö tunnusti olevansa ihastunut Toiseen. Poikaa tämä ei haitannut, sillä Tyttö rakasti poikaa takaisin, lähes yhtä paljon. Tyttöä se haittasi, koska koki ihastuksesta syyllisyyttä. Tyttö erosi pojasta. Poika päästi irti Tytöstä, koska hän tahtoi Tytölle mikä oli hänelle parasta ja kaikkea, mitä Tyttö saattoi haluta ja toivoa. Koska poika rakasti Tyttöä. Myöhemmin, kun Tyttö selvitteli päätään, tiesi hän tahtovansa pojan takaisin. Toinen olisi tahtonut Tytön, mutta Tyttö tahtoi koittaa pojan kanssa uudelleen. Juuri, kun Tyttö aikoi kysyä pojalta yhteen palaamisesta, oli poika päättänyt tappaa itsensä. Poika epäonnistui, muttei ottanut Tyttöä takaisin. Toinen sai Tytön, poika toisen ja Tyttö pääsi pois.


   Poikaa lyötiin. Hänet tönäistiin maahan. Tähän hänet totutettiin, se oli arkipäivää. Äiti huolestui. Poika itki. Äiti pojalta salassa. Tämä arkipäiväisyys jatkui ja jatkui. Poika oli helppo kohde, jota ei puolustettu, vaan lyötiin porukalla. Isolla porukalla. Äiti kertoi, poika tunnusti. Omistautunut luokanopettaja puuttui kiusaamiseen. Hän jutteli ison porukan kanssa, joskus porukalla, joskus yksitellen. Opettaja meni pitkällekin, hän kutsui porukan ja porukan äidit koulun ulkopuolisella ajalla keskustellakseen lyömisestä. Tämän jälkeen porukka ei enää lyönyt. Porukka potki. Se sattui poikaan entistä enemmän  eikä kukaan huomannut sitä. Poika ei voinut todistaa sitä, eikä selittää sitä, potkiminen ei ole yksinkertaista. Poika itki ja äiti pojalta piilossa. Äiti otti yhteyttä opettajaan, opettaja äiteihin ja samoin kuin vuotta aiemmin, porukka ja porukan äidit kokoontuivat taas. Potkiminen loppui, kunnes kuunkierron jälkeen alkoi taas. Opettaja lähti, ja poika jäi. Seuraavat opettajat eivät välittäneet. Poika jäi yksin. Poikaa potkitaan edelleen.


   Ääliö teki virheitä. Ääliö rakastui nuoreen Naiseen. Nuori Nainen oli kiusattu, eikä pärjännyt oikein missään. Nuori Nainen rakastui Ääliöön, kukaan ei tiedä kronologista järjestystä. Ääliö ja Nuori Nainen seurustelivat yhdessä ja kasvoivat noin puoli vuosikymmentä ja menivät naimisiin. Muutaman vuoden päästä Nainen synnytti, ja he saivat pojan. Naisesta tuli äiti ja Ääliöstä isä. Vain vähän pojan syntymän jälkeen Ääliö hairahti toisen naisen perään. Nainen ei kestänyt ja lähti pojan kanssa etelään, Ääliö muutti uuden naisen kanssa naisen kotikunnalle pohjoiseen. Nainen ruokki pojan, ja kasvatti pojan. He elivät lähes kahdestaan kahdeksan vuotta, kunnes poika sai Pikkuveljen. Pikkuveljen isä lähti ennen Veljen syntymää, joten Nainen jäi kolmelleen kahden lapsensa kanssa. Vanhempi poika on käynyt Ääliön luona säännöllisesti, joka nyt muutti takaisin kotikunnalleen. Kaikki olivat onnellisia, paitsi poika. Hän rakasti isäänsä, muttei pitänyt Ääliön luona käymisestä. Yhtenä syysyönä Ääliö teki virheen, pahan virheen. Ääliöllä oli ongelmia alkoholin kanssa. Ääliön virhe oli kohtalokas, siitä seurasi pojan elämän kamalin yö. Poika koki jotain mitä kenenkään ei pitäisi, ja tästä seurasi pitkänpitkä tapahtumaketju, joka lopulta tappoi pojan. Pojan uusi elämä sai tuon kohtalokkaan yön jälkeen alkunsa, mutta Ääliö ei enää koskaan näe poikaa. Ääliö menetti esikoispoikansa.

     Tämän postauksen kolme tulkinnanvaraista, sekavaa kertomusta Tytöstä, pojasta ja Ääliöstä ovat oikeita tapahtumia, henkilöt oikeita ihmisiä ja tapahtumien jättämät arvet ikuisia.

Väriä hiuksiin, ei elämään! (Näinhän se pitikin mennä??)

Olen reilusti laiminlyönyt blogin kirjoittamista. Ei vaan saa mitään aikaseks. Mitä pidempään olen kirjottamatta, sitä vaikeampi on taas aloittaa...vaikka asiaa riittäisikin(ja PAH). Nyt lopultakin itseään niskasta kiinni ja miljoonan pyynnön jälkeen kirjotan tänne jotain.

Tosin, tulin tässä miettineeksi, ketä mun elämä ees kiinnostaa? No, anyways. Tätäkin postausta kirjottelin pitkin viikkoa. No, nyt se siis on tässä.

 -Ensinnäkin.... Värjäsin hiukset.
Joo, elikkä näin pääs käymään. Yli 10 vuotta oon mustista hiuksista haaveeksinu, ja nyt mä ne sit sain ^^ Tämäkin kävi silleen että kun 10 vuoden ruikutuksen jälkeen aloitin sen eritavalla; "Äiti....oonko mä kertonu, että mä tahtoisin sellasen huulikorun tähän kohti..?" todella vihaisen vastauksen jälkeen muistutin hiusten värjäyksestä, ja äiti lupasi sen, "Mutta niitä mustia hiuksia voidaan harkita." Saman viikon sunnuntaina (1vko sitten) väripurkki (mikälietörppö) oli keittiön pöydällä ja sen huomattuani juoksin äidin kaulaan kiinni (halatakseni, ei, en kuristaakseni) ja ensimmäistä kertaa vuoteen pariin kerroin hänelle rakastavani häntä. Siis kyllä äiti sen jo tiesikin mutta en vain ole kertonut sitä, muistuttanut asiasta... No, olen lopultakin tyytyväinen. Mustat hiukset <3
Koulussa ei ole tullut palautetta hiuksista

-Toiseksi, (hmm...ööööh,) on tullut nähtyä jonkin verran kavereita ja sukulaisia yms. Pääsiäinen meni siinä jotenkin perheen ja suvun parissa, lomat + vkloput yleensä kavereiden mukana.

-Kolmanneksi- koulu painaa. Nyt onneksi on monet projektit ja kokeet takana päin ja vain pari kk jälellä peruskoulua =3 Kohta pois siitä paskasta, mutta sitten jää kaveritkin. Yh:ssa oli valtakunnallinen taloustietokilpailu, jonka tuloksia ei olla vielä kuultu.


     .:ELVYTTÄKÄÄ BLOGI:.
   Toivoisin suuresti saavani ehdotuksia ja toiveita yms. blogiani varten, sillä postausideat alkavat loppua, josta johtuu hyvin vähäinen blogin päivittäminen. Erilaisia ideoita/ehdotuksia voisi laittaa tähän kommentoimalla, yksällä jossain muualla tai vaikkapa kasvotusten mahd. mukaan.
Älkää antako blogin kuolla!

Tää tuli tos joku aika sitten......pitäiskö oikeesti jaksaa oottaa 21.5.??