Toivepostaus: Mihin uskon & Tarinoita ja tapaturmia

     MIHIN USKON

   Siis mä en sinällään usko mihinkään. En usko, että on ylempää isoa voimaa joka säätelee maapallon toimintaa ja joka ikisen ihmisen yksityiselämää ja sen kulkua. Ei se oo mahollista, ei sille oo järkevää syytä eikä selitystä. Räjähdysteorian kannalla olen, ja sillä pysyn. Ja mua ei pätkääkään kiinnosta mikä sen räjähdyksen aiheutti, mutta jtn vaa tapahtu ja evvk. Siinä se.

   Olen siis aikalailla ateisti. (Ja silti kuulun ev.lut.kirkkoon?) Jotain hienoo, olen positiivinen ateisti! Ainoa asia(melkei), jonka suhteen oon positiivinen... Siis tää tarkottaa jtn et oon sitä mieltä että on todisteita luomisteoriaa, jumalaa, yms vastaan, muttei ollenkaan puolesta tai jotai.

   Uskonnollisuuden lisäks uskon...
...parempaan huomiseen, rakkauteen (lähes) ensisilmäyksellä, hyvään ruokaan, pelionneen, tulevaisuuteen, hyviin ihmisiin ja maailmanrauhaan. Ja kaikkeen muuhun tyhmään sellaseen...paitsi ihteeni.

     TARINOITA JA TAPATURMIA

   Viikko sitten...MusLun pääsykoe...
Siinä on jotain mihin en usko; mä en tuu pääseen läpi. Tuskin ainakaan...Mutta pidetään peukkui pystys, mitäs muuta sille voi.

   Koulun jokavuotinen lammenympärijuoksu. Matkaa tulee noin 1,2km ja sitä pyöritään kolmesti ympäri että saadaan 3,5km läjään. Seiskalla kaks kierrosta 20min ja rapiat, lopetin kesken pahanlaatuisen astmakohtauksen ja Osgood Schlatterin taudin saattamana. Polvet meinasivat oikeasti pettää alta ja kun on pari kertaa oksentanut verta ojaan, ei enää naurata. Se siitä seiskalla sit. Kasiluokalla, uusi yritys. Huima parannus edelliseen vuoteen, olin jo paremmassa kunnossa ja revin itestä kaiken irti. 3 kierrosta ajalla ~21minuuttia. Ysien syksyllä otettiin hajoituskierros lampea ja kaikki yllätty. Hämmästelen asiaa vieläkin... Koulukiusattu, joka ei koskaan pärjää missään urheilussa, huono yleiskunto, rasitusastma ja Osgood Schlatter. Pääs yllättämään. Aikaa en nyt satu tarkalleen muistamaan, mutta hyvä se oli. Erittäin hyvä. Olin maalissa neljäntenä, hävisin kolmannelle kaksi sekuntia ja viidennen voitin 5cm samalla ajalla. Kaikkea muuta kuin ennakkosuosikki voitti itsensä ja on tyytyväinen, kerrankin. Nyt ysiluokan kolmen kierroksen lätäkköjuoksusta on kolme päivää. Ajalla 18min 12sek maaliin ja 9 arvosanaks. Oon tyytyväinen.

   Vappuaattona oli koulussa oppilaskunnan ja tukioppilaiden järjestämä vapputapahtuma, jossa pääsin miksauspöydän taakse....viimesiä kertoja peruskoulussa, huonolla tuurilla koko elämässä O__O
Nomut poikkeuksellisesti kaikilla koulua 9-13 ja siinä 12:15 alko se tapahtuma jne... Kiva ku oli taas juhlan suunnittelu mun mielestä vähän niin ja näin. Mut vaan soitettiin aamulla sillon 9 aikaan laittamaan salia, siihen meni se muutama tunti siin sivus ja samal oli harjotuksia sensellasta... Melkein tiesin mitä tehdä tai tuleman pitää, kun mikserin taakse istuin. Pelotti. Failaan kuiteski jotain...... En oikein tienny mihin väliin tehdä mitäkin ja silleen. Tapahtuma alkaa ja so far so good. Kaikki menee onnistuneesti....ilman isoja ongelmia tai epäonnistumisia... Vähän ohjelman seurausta ja paljon improvisaatioo. Vedin lähes kaiken ite, koska en halunnu minkään epäonnistuvan. Olin kontrollifriikki. Jos siihen olis tullu joku mukaan, olisin ite menny sekasin että mitä mä teen ja mitä joku muu, joten tein kaiken sen pöydän takana ite. Juhla melkein ohi, enkä sössiny. Mahtava fiilis. Kohta ohi. Kohta kotiin. En halua, tää on kivaa. Kaikki loppuu aikanaan. Muut menee pois, mä jään järjestämään salia, laittamaan paikkoja. Kaikki on lähes valmista ja siinä 13:30 maissa mäkin lähden, mikäli oikein muistan. Iltapäivää kohden päivä vain parani. Sellanen vappuaatto.

   Tuun kotiin aattona 24:00. V*ttu, viimenen bussi meni 15min sitten. Okei, kävelen. Pimeessä. Vasta heränneenä. Kotona 00:40, oiku kiva. Vappupäivä menikin pikkuveljeä kotona vahtiessa ja herkkuja mässäämässä. Tosin, ei yhden yhtä munkkia tullut nieltyä tai simalasillista kumottua, harmittaa vietävästi. (Takas aiheeseen) Siinä yöllä juhlapyhän puolella vanhempien kanssa jutellaan, pikkuveli oli onnistunu taas kertakaikkiaan... Se oli vetäny lipat. Ja meidän perheessähän jos jotain tehdään, se tehdään kunnolla....tässäpä hyvä esimerkki.

Iltapäiväkerhossa, ulkona... Tekee mieli juosta, pakottava tarve saada kengät sutimaan tulta ja kipinää. Tahdon juosta. Lähden kevyesti, parkkipaikkaa päin. Sivusilmällä huomaan, että kaveri lähtee mukaan. Hänkin alkoi juoksemaan. Kovennan vauhtia pitkin matkaa, vähän jokaisella askeleella. Pian menen jo täyttä vauhtia. Enää mikään ei pysäyttäisi minua, edes tiilivalli ei minua hidastaisi. vuorista pusken läpi ainakin 500 tavarajunan voimalla, minua ei seisauttaisi terässeinistä paksuinkaan. Pian jotain tapahtuu -silmän räpäyksessä, tai sen kymmenesosassa, olen maassa. Kai minä siis kompastuin? Säikähdin vähäsen...kaikki pyörii...heikottaa hiukan... Mikä minun polvessani on? Siihen taisi osua jotain, tai sattua. En kuitenkaan tunne mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Kaveri juoksi vierelleni... Katsoimme polveani hivuttamalla ehjien kollareiden lahjetta hitaasti ylöspäin. Polvi ei ole kunnossa....ihme ettei siihen koske, se on kai shokissa. Keskellä polvea ammottaa suuri, verinen aukko, suuren kolikon kokoinen reikä. Sen pohjalla näkyy luita ympäröiviä lihaksia ja muita jalan sisälmyksiä. En tunne mitään, mutten pysty katsomaan sitä. Pelkään, entä jos se on vaarallinen? Kävelenkö enää? Onko vaarallista jos lihas näkyy? Kävelen takaisin ohjaajien luo, jotka hakivat minulle viltin ja painesiteen sekä soittivat äidin paikalle.

Tollasen tarinan laadin äidin ja pikkuveljen tenttaamisen jälkeen.... Mutta nyt, lopputuloksena, pikku jätkällä on kahdeksan tikkiä jalassa ja se linkkaa sillä sit ympäriinsä. Oon onnellinen, että sen pahemmin ei siin käyny... Mutta kuten mainittu, meillä jos jotain tehdään, tehdään se kunnolla. Tässä vielä kuva tikkien oton jälkeen.

   Peruskoulu on kohta ohi. Viimesiä kokeita viedään jo ja alkaa olemaan pikkuhiljaa rennomat viikotkin. Vielä olis jäljellä kevätjuhla ja ysien tanssit sit jonkin ajan päästä tulossa....

Tanssisin kyllä. Tahtoisin  tanssia. En ainoastaan liikannumeron takii, vaan myös kokemuksen vuoks. Olishan se kiva, eikö?(= 

Mutta...aina siellä on se yksi mutta. Mutta mulla ei ole paria. Ja onhan sillekin selitys, mutta se on hyvin itsekäs. Siis kun, ei ole kovin montaa, joiden kanssa tahtoisin tanssia. Oli tietysti se yksi tyttö.... No jos ei siitä sen enempää. Huomatkaa mennyt aikamuoto; "Oli". Aivan, en saanut paria. Parmpi onni ensi kerralla. Se siitä.

      Enää 2vko 5 päivää!! =) Kyllä, lasken mä näitä ;)

-DeeJay

Tyttö, poika ja ääliö

   Tyttö oli yksinäinen. Yksinäinen, kunnes tapasi pojan. Poika ihastui Tyttöön, joka rakastui poikaan. Tyttö ja poika "alkoivat" ja olivat ensirakkauksia toisilleen. He elivät onnellisina yhdessä, kunnes Tyttö tunnusti. Tyttö tunnusti olevansa ihastunut Toiseen. Poikaa tämä ei haitannut, sillä Tyttö rakasti poikaa takaisin, lähes yhtä paljon. Tyttöä se haittasi, koska koki ihastuksesta syyllisyyttä. Tyttö erosi pojasta. Poika päästi irti Tytöstä, koska hän tahtoi Tytölle mikä oli hänelle parasta ja kaikkea, mitä Tyttö saattoi haluta ja toivoa. Koska poika rakasti Tyttöä. Myöhemmin, kun Tyttö selvitteli päätään, tiesi hän tahtovansa pojan takaisin. Toinen olisi tahtonut Tytön, mutta Tyttö tahtoi koittaa pojan kanssa uudelleen. Juuri, kun Tyttö aikoi kysyä pojalta yhteen palaamisesta, oli poika päättänyt tappaa itsensä. Poika epäonnistui, muttei ottanut Tyttöä takaisin. Toinen sai Tytön, poika toisen ja Tyttö pääsi pois.


   Poikaa lyötiin. Hänet tönäistiin maahan. Tähän hänet totutettiin, se oli arkipäivää. Äiti huolestui. Poika itki. Äiti pojalta salassa. Tämä arkipäiväisyys jatkui ja jatkui. Poika oli helppo kohde, jota ei puolustettu, vaan lyötiin porukalla. Isolla porukalla. Äiti kertoi, poika tunnusti. Omistautunut luokanopettaja puuttui kiusaamiseen. Hän jutteli ison porukan kanssa, joskus porukalla, joskus yksitellen. Opettaja meni pitkällekin, hän kutsui porukan ja porukan äidit koulun ulkopuolisella ajalla keskustellakseen lyömisestä. Tämän jälkeen porukka ei enää lyönyt. Porukka potki. Se sattui poikaan entistä enemmän  eikä kukaan huomannut sitä. Poika ei voinut todistaa sitä, eikä selittää sitä, potkiminen ei ole yksinkertaista. Poika itki ja äiti pojalta piilossa. Äiti otti yhteyttä opettajaan, opettaja äiteihin ja samoin kuin vuotta aiemmin, porukka ja porukan äidit kokoontuivat taas. Potkiminen loppui, kunnes kuunkierron jälkeen alkoi taas. Opettaja lähti, ja poika jäi. Seuraavat opettajat eivät välittäneet. Poika jäi yksin. Poikaa potkitaan edelleen.


   Ääliö teki virheitä. Ääliö rakastui nuoreen Naiseen. Nuori Nainen oli kiusattu, eikä pärjännyt oikein missään. Nuori Nainen rakastui Ääliöön, kukaan ei tiedä kronologista järjestystä. Ääliö ja Nuori Nainen seurustelivat yhdessä ja kasvoivat noin puoli vuosikymmentä ja menivät naimisiin. Muutaman vuoden päästä Nainen synnytti, ja he saivat pojan. Naisesta tuli äiti ja Ääliöstä isä. Vain vähän pojan syntymän jälkeen Ääliö hairahti toisen naisen perään. Nainen ei kestänyt ja lähti pojan kanssa etelään, Ääliö muutti uuden naisen kanssa naisen kotikunnalle pohjoiseen. Nainen ruokki pojan, ja kasvatti pojan. He elivät lähes kahdestaan kahdeksan vuotta, kunnes poika sai Pikkuveljen. Pikkuveljen isä lähti ennen Veljen syntymää, joten Nainen jäi kolmelleen kahden lapsensa kanssa. Vanhempi poika on käynyt Ääliön luona säännöllisesti, joka nyt muutti takaisin kotikunnalleen. Kaikki olivat onnellisia, paitsi poika. Hän rakasti isäänsä, muttei pitänyt Ääliön luona käymisestä. Yhtenä syysyönä Ääliö teki virheen, pahan virheen. Ääliöllä oli ongelmia alkoholin kanssa. Ääliön virhe oli kohtalokas, siitä seurasi pojan elämän kamalin yö. Poika koki jotain mitä kenenkään ei pitäisi, ja tästä seurasi pitkänpitkä tapahtumaketju, joka lopulta tappoi pojan. Pojan uusi elämä sai tuon kohtalokkaan yön jälkeen alkunsa, mutta Ääliö ei enää koskaan näe poikaa. Ääliö menetti esikoispoikansa.

     Tämän postauksen kolme tulkinnanvaraista, sekavaa kertomusta Tytöstä, pojasta ja Ääliöstä ovat oikeita tapahtumia, henkilöt oikeita ihmisiä ja tapahtumien jättämät arvet ikuisia.

Väriä hiuksiin, ei elämään! (Näinhän se pitikin mennä??)

Olen reilusti laiminlyönyt blogin kirjoittamista. Ei vaan saa mitään aikaseks. Mitä pidempään olen kirjottamatta, sitä vaikeampi on taas aloittaa...vaikka asiaa riittäisikin(ja PAH). Nyt lopultakin itseään niskasta kiinni ja miljoonan pyynnön jälkeen kirjotan tänne jotain.

Tosin, tulin tässä miettineeksi, ketä mun elämä ees kiinnostaa? No, anyways. Tätäkin postausta kirjottelin pitkin viikkoa. No, nyt se siis on tässä.

 -Ensinnäkin.... Värjäsin hiukset.
Joo, elikkä näin pääs käymään. Yli 10 vuotta oon mustista hiuksista haaveeksinu, ja nyt mä ne sit sain ^^ Tämäkin kävi silleen että kun 10 vuoden ruikutuksen jälkeen aloitin sen eritavalla; "Äiti....oonko mä kertonu, että mä tahtoisin sellasen huulikorun tähän kohti..?" todella vihaisen vastauksen jälkeen muistutin hiusten värjäyksestä, ja äiti lupasi sen, "Mutta niitä mustia hiuksia voidaan harkita." Saman viikon sunnuntaina (1vko sitten) väripurkki (mikälietörppö) oli keittiön pöydällä ja sen huomattuani juoksin äidin kaulaan kiinni (halatakseni, ei, en kuristaakseni) ja ensimmäistä kertaa vuoteen pariin kerroin hänelle rakastavani häntä. Siis kyllä äiti sen jo tiesikin mutta en vain ole kertonut sitä, muistuttanut asiasta... No, olen lopultakin tyytyväinen. Mustat hiukset <3
Koulussa ei ole tullut palautetta hiuksista

-Toiseksi, (hmm...ööööh,) on tullut nähtyä jonkin verran kavereita ja sukulaisia yms. Pääsiäinen meni siinä jotenkin perheen ja suvun parissa, lomat + vkloput yleensä kavereiden mukana.

-Kolmanneksi- koulu painaa. Nyt onneksi on monet projektit ja kokeet takana päin ja vain pari kk jälellä peruskoulua =3 Kohta pois siitä paskasta, mutta sitten jää kaveritkin. Yh:ssa oli valtakunnallinen taloustietokilpailu, jonka tuloksia ei olla vielä kuultu.


     .:ELVYTTÄKÄÄ BLOGI:.
   Toivoisin suuresti saavani ehdotuksia ja toiveita yms. blogiani varten, sillä postausideat alkavat loppua, josta johtuu hyvin vähäinen blogin päivittäminen. Erilaisia ideoita/ehdotuksia voisi laittaa tähän kommentoimalla, yksällä jossain muualla tai vaikkapa kasvotusten mahd. mukaan.
Älkää antako blogin kuolla!

Tää tuli tos joku aika sitten......pitäiskö oikeesti jaksaa oottaa 21.5.??

Kirjailijakansio

   Lupasin kirjoittaa tästä paremmin kun kansiot palautetaan... No, nyt ne saatiin takas tän viikon tiistaina, joten pakko kai se on kirjottaa ja elvyttää blogia... Mua harmittaa tosi paljon kun en oo jaksanu kirjotella tähän... Inspistä ei vaan enää löydy. Kaverit muistuttelee blogista lähes jatkuvasti, mutten mä saa mitään aikaan =(

   Nomut aiheeseen: Kirjailijakansio. Tein sen Ismo Alangosta runokirjailijana. Tekoprosessi oli raskas ja tuskaisa enkä enää koskaan varsinkaan vapaaehtoisesti tee sellaista uudestaan. Koskaan. Ikinä. Toisto, se toimii. Ainiin se kkansio... Kansiosta en oikein voi/jaksa kirjotella, jos vaikka joskus saan aikaiseksi, voisin tehdä siitä pdf-tiedoston. Mutta sen arvostelusta....

   "Palautetta Juusolle

Kirjailijakansiosi aiheena on Ismo Alanko. Arvosanasi on 9.

Et ottanut ihan perinteisintä aihetta. Olet kuitenkin tehnyt sisukkaasti töitä vaikka sanoit homman välillä takunneen. Hienoa, ettet lannistunut, vaikka et saanut vastausta haastattelupyntöösi.

Olisin toivonut, että olisit kirjoittanut lukupäiväkirjaasi enemmän omia ajatuksiasi, joita heräsi runoja lukiessa. Olisin kaivannut sitä ns. tulkintaa? Millaisia tuntemuksia sinulle tuli esimerkiksi runosta, jossa on käytetty runsaasti V-alkuisia sanoja? Miksi se kuvastaa mielestäsi hyvin nykynuorison suhdetta vihaan? Olet kirjoittanut, että runossa on liikaa toistoa. Toisto kuuluu runouteen, mutta on totta, että runossa toisto ei toimi samalla tavalla kuin laulussa. Minunkin mielestäni on kauniimpaa tai mielenkiintoisempaa esittää sama asia monella eri tavalla.

Kirja-arvostelusi jäi hieman suppeaksi. Olet kuitenkin käyttänyt mielenkiintoisia sanavalitnoja; vangitsevan mietteliäs runo. Olisitkin voinut avata, mitä tarkoitat tällä käsitteellä. Kuvaat kaiken kaikkiaan hienosti Alankoa yön, kuoleman, epätoivoisen rakkauden ja varjoisan kaupungin runoilijaksi.

Pidin eniten haastattelusta, johon muokkasit itse vastaukset sekä omista runoistasi, joita muokkasit Ismo Alangon runojen pohjalta. Tällä tavoin teit kansiosta persoonallisen ja henkilökohtaisen.

Kiitos, että annoit kritiikkiä ohjeista. Palautteen pohjalta aionkin laatia erikseen ohjeet runoteoksille. Aina joukossa on ollut joku, joka on valmistellut kansion tunoista. Olet kuitenkin soveltanut annettuja ohjeita hienosti omaan työhösi.

TOIVON SINULLE VÄRIKÄSTÄ JA TUNNELMALLISTA ELÄMÄÄ PERUSKOULUN JÄLKEEN. MUISTA, ETTÄ SEKÄ RUNOT ETTÄ ELÄVÄ ELÄMÄ OVAT VÄLILLÄ TUMMAN PUHUVIA, VÄLILLÄ AURINKOISEN KELTAISIA.

T. Satu-ope"

Se oli kirjallinen osuus arvostelusta, lisäksi siinä oli taulukko kriteereistä ja tehtävistä, joka meni näin:


"KRITEERI (arvosteltu asteikolla 0-5)

Tekstit osoittavat huolellista paneutumista.    (4)

Kansiosi on ulkoasultaan siisti ja huoliteltu.
Olet käyttänyt myös luovuuttasi.     (4)

Noudatat tehtävänantoa.    (4)

Olet tarkastellut aihetta monipuolisesti
ja laajasti eri näkökulmista.     (3)

Löydät teksteistä olennaisia asioita.    (3)

Teet päätelmiä lukemasi pohjalta.     (3)

Perustelet päätelmäsi ja näkemyksesi     (3)

Onnistut vapaavalintaisissa kirjoittamis-
tehtävissä.     (4)

Kirjoitat yhteyteen sopivaa kieltä.     (4)

Hallitset oikeinkirjoituksen.     (4)


TEHTÄVÄT (arvosteltu "On", "Puutteellinen", "Ei")

Johdanto: On

Kirjailijan elämänkerta: On

Luettujen teosten
esittely/lukupäiväkirja: On

Kirja-arvostelu: On

Vapaavalintaiset tehtävät: On, 4

Päätösteksti: On"

Joten näin se meni.... Onnellinen oon siitä että sain sen ysin, mutta sen eteen teinkin todella paljon töitä.

Päivityksiä asioihini

   Postailen nykyään todella vähän.... Mutta kyllä mä koitan muistaa pitää tän blogin ajantasalla.

   Yksi piävä koin valaistuksen: Mulla menee erittäin hyvin.
-Olen itse vain kuvitellut kiusaamisen. Minä vain teen kärpäsestä härkäsen ja luulen kohteliaisuuksien sekä kehujen olevan sarkasmia. Kiusaaminen loppui kait yläasteelle tultaessa. Ilmankos ei kukaan muu olekaan huomannut sitä kiusaamista ^^
-Mulla on paljon ystäviä. Niitä on mun ympärillä todella paljon, enkä meinaa löytää aikaa ja paikkaa jokaiselle...
-Perheessä kaikki hyvin. Meidän pieni tiivis yhteisö joka elää sovussa kuin sillit purkissa =3 Eikä harvinaisia pikku kähinöintejä enempää kinastellakaan =D
-Suvussa kaikki hyvin. Suhteet kaikkien kanssa ennallaan eikä kukaan ole sairas tai rampa tms. Ja mä rakastan kaikkia sukulaisia todella paljon, ihan mahtava ja onneks iso porukka =)
-Kaveripiireissäkin ollaan terveitä ja hyvinvoivia(= Ja onneks kaikkien kanssa hyvissä väleissä.
-Mulla on paljon tekemistä vapaa-ajalla, säännölliset harrastukset ja kaverit vie paljon ajasta, mutta vietän myös paljon laatuaikaa perheeni, varsinkin äitini ja veljeni kanssa.

-Alan olla tyytyvänen mun kroppaan. Siis oon hyväksynyt kaikki fyysiset muutokseni ja iho-ongelmat helpottuu tässä vähitellen... Alan myös pitää omasta ulkonäöstäni juuri tällaisena. Oon myös tyytyväinen lihaskuntooni, jonka kehityksessä on murrosiän muutokset auttaneet =)
-Mulla ei ole vihamiehiä. Eli meinaan että mulla on kavereita ja sitten vähemmän tuttavia ihmisiä, mutta ei sellaisia, joiden kanssa en tulisi toimeen. Maailma on täynnä vain mukavia ihmisiä ja uniikkeja persoonia, ainoastaan erilaiset ihmiset tarvitsevat erilaista tulkintaa.
-Mä lopulta hoksasin, että mun luokkalaisten osittain negatiivinen suhtautuminen minuun onkin kokonaan minun ja epäasiallisen käyttäytymiseni syytä. Nyt voin korjata tämänkaltaisia ongelmia kun hoksaan ajatella omaa osuuttani asiaan(= Mä pidän meidän luokasta, koska se on opettanut minulle monen monta asiaa.

-Olen lopettanut itseni syyllistämisen sekä itsesäälissä rypemisen. Näitä tällasia asioita mulla on ollu pahana tapana tehdä.... Mutta oon pääsemässä niistä eroon ^^ Lisäks esimerkiksi itsetuhoisuudesta olen päässyt irti.

-Pystyn nauttimaan elämästä todella paljon, kun olen alkanut arvostamaan itseäni sekä muita elämän pikkuasioita =)

Että tällasta tällä erää, kirjoittelen lisää sitten tuonnempana. Toivon kaikkea hyvää kaikille tämän lukeneille ja muillekin ^^

Tossa parasta Pendulumilta, öitä =)