M0NST3R

     How does it feel to be a monster?

   -Well, how'd I put it..Monstrous?

     How you became one?

   -Close ones death, radioactive spider bite, an alien from another planet, a cyborg from future, sold my soul to the devil, etc...all of these.

     How can everything end, is there a solution?

   -Everything ends when their time comes. Even mine shall, someday. That's all there's for a solution. Time beats us all....

     What does a monster mean?

   -By the word moster, we mean any creature, that produces fear or physical harm by its appearance and actions.

Miten minusta tuli minä?

   "Typistetty elämänkertani ja kokoelma kärsimyksistäni. Näin se menee.
   Synnyin äidilleni 15. heinäkuuta. Äiti erosi isästäni kun tämä pyöritti toistakin naista, nykyistä äitipuoltani. Samanaikaisesti, tietysti. Sopimus on, että pikku-Juuso ravaa Nurmes-Kuopio -väliä kunnes toisin päätetään.
   Minut kasvatti hyvä yksinhuoltajaäiti kovalla kurilla ja niukalla budjetilla. Olen aina ollut, välillä liiankin, kiltti lapsi. Kasvoin ympäri Kuopion Petosta äidin kanssa kahdestaan aina kahdeksanvuotiaaksi asti. Tuolloin sain pikkuveljen, joka muutti kaiken. Pikkuveljen, joka oli toisesta maailmasta.

   Pikkuveljeni, Niilo, on täysin eri maailmasta. Hän on aina ollut raju, tuhma, paha ja sen sellaista. Oikea troublemaker. Tuolloin pikkuveli oli vasta alkua, elämääni tuli myös ikäiseni ja velipuoli ja paria vuotta nuorempi siskopuoli, kun äiti muutti yhteen silloisen parhaan kaverini isän kanssa yhteen. Kahdesta onnellisesta tuli kuuden hengen uusioperhe. Minulle se ei ollut hyvä, sillä sain huomiota viidenneksen siitä johon olin tottunut, ja neljänneksen entisestä karkkimäärästä. Pahinta oli, että menetin kaiken yksityisyyden. Ei omaa rauhaa, kaikki oli "yhteistä" ja menetin identiteettini. Hukkasin itseni muiden lasten sekaan.
   Minua ei riittänyt tuhoamaan perheongelmat yksin, lisäksi koulukiusaaminen tuli hajoittamaan minua pala palalta samoihin aikoihin. Tein elämäni suurimman ja tärkeimmän päätöksen tähän asti 2. luokka-asteen keväällä - hain musiikkiluokalle. Minut hyväksyttiin Pyörön koulun ala-asteen musiikkiluokalle viiden muun pojan kanssa. Tyttöjä oli moninkertaisesti enemmän mutta se ei vaikuttanut kiusaamiseen lainkaan, kaikki tekivät sitä tasapuolisesti ja lähinnä minua kohtaan. Mitä minä tein väärin? Olin oma, tunteikas ja puolustuskyvytön itseni. Olin turhan helppo kohde.

   Minua kiusattiin, eikä kukaan halunnut viettää aikaa kanssani, joten minut eristettiin. Minut eristettiin, joten totuin siihen ja ja aloin viihtyä yksin. Koska viihdyin yksin, olin hiljainen ja ajattelin paljon. Yksin aikaa viettäessä oivalsin asioita, opin uutta. Opin yksinäisyyttä, olemaan yksin. Opin myös kuuntelemaan, aivan uudella tavalla. Opin tulkitsemaan ihmisiä paljon paremmin ja uusilla tavoilla. Kiusaamisen vuoksi pääsin terapioihin, hoitoihin ja sen sellaisiin, jossa erilaiset psykologit ja psykiatrit tulkitsivat minua ja ongelmiani. Opin muiden tulkitsemista tätäkin kautta.
   Paljon opittuani kiusaamisesta minä muutuin. Kiusaaminen muutenkin muutti minua. Minusta tuli syvällisempi ja avarakatseisempi. Kiusaamisen vuoksi halusin todistaa itselleni ja maailmalle, että minusta on johonkin. Näin ollen panostin kouluun. Vaikka kiusaaminen jatkui läpi peruskoulun, numeroni vain nousivat ja nousivat. Olin luokan paras oppilas ja kiusatuin nörtti. Näkökulmia on monia.

   Kärsimys ei lopu, sillä kohta kaksi vuotta sitten menetin isäni. Edeltävänä kesänä kävin seitsemissä hautajaisissa ja vuosia ennen sitä sairasti velipuoleni leukemian. Nyt rakas isotätini harrastaa samaista syöpää ja minun masennus lopultakin lievittää.
   Kaikesta huolimatta minusta on kasvanut kunnollinen, hyvätahtoinen ja ystävällinen nuori mies. Sellainen, joka nauttii elämänsä parasta aikaa hetki kerrallaan täysin siemauksin. Olen kestänyt kaikenlaista elämässäni ja selvinnyt vaikka mistä. Tahtoisin jakaa elämänviisauteni kaikkien kanssa, mutta tuolloin heidän pitäisi kävellä jälkiäni pitkin, kulkea saappaissani, elää minun elämäni.
   Näin minusta tuli minä. Mikä ei tapa, se sattuu mutta vahvistaa. Harva tietää tarinani, mutta niitä jotka sen tuntevat, kutsun ystävikseni. Ja äikän opeiksi."



"Kirjoitat tavattoman koskettavasti, rehellisesti ja sujuvasti! Sinulla on hyvä sanavarasto ja sujuva kynä. 60p"

SURPRISE!

kirjoitettu 18.9.2013               Yllätyspostaus kuolleessa blogissa

     Oon haaveillu Vlogista, pitkään. eri asia saaha jotain aikaseks =D
Tämä yllätyspostaus koskee asioita. En tiedä mitä, mutta asioita. Sittenhän tuon kirjoittaessa näkee ;)


Asioita tapahtunu viime postauksen jälkeen:
-Animecon X
-Tracon 8
-Katsonu läpi:
>Hellsing, Hellsing Ultimate, Death Note, +100jaksoo One Piecee, yms.
-Uusia kavereita
-Koulu alko
-MusLu on paras <3
-Yksinäisyys
-Vlogi häämöttelee ja polttelee...
-DAFT PUNKIN RANDOM ACCESS MEMORIES 2LP+DD <3 <3 <3
-American Audio TTD 2400 =3



     22.9.2013                                   Onks tää nyt sitä angstimista?
   Olen paska ihminen. Tai no ei, en ihminen. Hirviö. Se mä olen.... Mä oon tehny kaikkee väärää. Välil tuntuu etten ansaitsis elää... Tää on jotain liian hyvää tällaiselle kusipäälle kun mä. Olen tuhonnut tarpeeksi monta elämää...nyt saa luvan riittää.

BLOG IS DEAD.

Blogi on nyt virallisesti kuollut.

Syyt:
1. En jaksa, liian rutiini.
2. Krjottaminen tylsää ja perCstä
3. Ei kommentteja //postausideoita, kysymyksiä, mielipiteitä yms.


Mahdollisuuksia pelastaa tämä säälittävä DJn lokikirja viimeistä kertaa:
1. Pakottakaa tähän(/innostakaa), antakaa ideota, yms
2. Vlogia jaksais ehkä tehdä....mielipide ideasta kommentteina alle
3. Ruvetkaa ite kirjottamaan tätä =D

Kiitos ja näkemiin! <3

Nurinkurinen pokkari

   Pieni poika, ehkä yhdeksän vanha, ehkä kahdentoista. Tämä poika oli syrjitty ja yksiäinen. Hän tyhmänrohkeasti oli välittämättä muista ja niiden solvauksista, ja tahtoi olla vapaasti oma itsensä. Tällä tietysti oli tuonmoisessa koululuokassa omat seuraamuksensa, mutta siksihän tällä luokalla olikin. Erilaisuuden, massasta erottumisen, vähemmistönä olemisen vuoksi. Muiden seasta erottumisen vuoksi.

 Tämä voi olla syynä siihen, miten poika innostui lukemaan pientä, nurinkurista kirjaa. Ei kirjaa, vaan pokkaria. Pokkaria, jonka poika tiesi olleen tehty alunperin kaukana maailman toisella laidalla, Japanissa. Pokkari luettiin takaa alkuun päin, puhekuplat viimeisestä ensimmäiseen päin. Poika ihastui pokkariin niin paljon, että luki sen kannesta kanteen uudestaan ja uudestaan, innostuen jokaisella lukukerralla aina vain enemmän.
Poika sai elämänsä ensimmäisen mangan käteensä.
Manga luultavasti oli ensimmäinen osa One Piece-sarjaa. Koska poika oli tästä näin tohkeissaan, salli hän itsensä käyttää pitkään säästettyjä, vähäisiä mutta hyvin vaalittuja rahojaan sarjan toiseen osaan.
Näin alkoi tämän pienen pojan Otakuus, kiinnostus mangaan, animeen, Japaniin ja kaikkeen muuhun vastaavaan tuon kyseisen "Nuosevan auringon maan" tuotokseen ja kulttuuriin.(yms.)
Otakuus oli pojalle täydellistä - Erottuu muiden joukosta, saa olla aivan oma itsensä ja lukea aivan niin paljon ylösalaisia sarjakuviaan kuin huvitti. Otakuna poika törmäsi myös animeen. Poika ei koskenut näihin sarjakuvapokkareihin perustuviin pirrettyihin, koska hänen mielestään on aivan liian valtavirtaista ja helppoa katsoa sitä vaikeamman ja tunnelmallisemman lukemisen sijaan.
(Koska pojan asenne; aina vaikeimman kautta)

Näin se siis alkoi. Poika keräsi aikas vaikuttavan otakutaustan itselleen, kunnes hän esim. jäi pois kyydistä One Piecen julkaisutahdista K-Citimarketeissa, ja mikään ei ollut tarpeeksi. Poika n. puoli vuotta koitti löytää itselleen tuon kauniin maan jalon kielitaidon opiskelupaikkaa, mutta tuloksetta. Tämä oli kai suurin syy mangan kinnostuksen hiipumiseen, Nousevan auringon maan palvomisen lopahtamiseen ja lopulta, Otakuudesta luopumiseen. Loppuun asti poika oli ainoa otaku, jonka itse tunsi. Lajitovereita hän ei ollut löytänyt, ei vaikka niitä juuri nenän alla olikin, ei vaikka hän niitä salaa etsikin.

________________________________________________________________________________

     Sain uusia kavereita nettipelin kautta. Mahtavaa porukkaa. Ne kuulemma kahto jotain niitä Japanilaisia piirrettyjä?....animea? Niin, sitä sen täytyi olla. No, pidin minäkin jostain sen tyylisestä joskus, mutta ne päivät oli ja meni. En kyllä varmaankaan paljon animea katsellut, sen mitäs nyt TVstä DBZtaa (tietämättömille: Dragon Ball Z) joskus tuli...

N. 1kk myöhemmin:
   Siis mun paras kaverinkin sortu niihin? Porukka on kyllä jutellu tästä "Clannad"ista jo pitkään ja paljon, oliskohan se testaamisen arvonen...? Mutta en tämän tietyn kaverin takia, oonhan mä jo suunnitellu tätä jo muutenkin pitkään...tahdon olla Otaku taas!
________________________________________________________________________________

   Clannadin, ja Clannad: After Storyn katsomisen jälkeen...ei. Puolivälissä Clannadia ajattelin, että nyt se olisi sitten päätetty. Musta tulee taas otaku. Hinnalla millä hyvänsä. Japanin kauniin kielen opiskelua tai ei, mä oon taas otaku.

Ja sen jälkeen, olen lähinnä keskittynyt animeen. Alotin One Piece- sarjan animena aivan alusta asti. Tällä hetkellä, olen aloittelemassa jaksoa nro.72 (yksi jakso n. 25min)
Muiden suosittelemana aloitin katsomaan Full Metal Alchemistia. Seuraan sitä laittoman vähän, vaikka erittäin hyvä sarja onkin.
Yhden piilo-otakun kaverini ansiosta alkoi Death Note- sarjan kiihkeä seuraaminen. Tästäpä tulikin lempisarjani, siksi säästeliäästi vielä jaksossa 23(/37) menossa.
Olen aloittanut tietyssä seurassa myös Code Geass- sarjan katsomisen, jaksossa 6 kai menossa. Ei lemppari, mutta kyllähän tuota katsoo(=

Ja tietysti, katson animea vain Japaniksi, englanninkielisillä tekstityksillä =)

Ennen kaikkee tätä, mä kuuntelin Vocaloideja. Ennen Clannadeja.
Se on kans yks asia mistä tämä minun uus-otakuus alkoi. Saatan kirjotella siitä lisää tuonnempana sitten.

   Kaikille, jotka kiinnostuivat:

   Jos vain saan suositella, niin ovat FMA, sitäkin enemmän Naruto ja kai tunnettukin Bleach ovat tietääkseni kaikkein suosituimpia animeja ympäri länsimaisen pallonpuoliskon.
Itse katson lähestulkoon kaikki animeni AnimeFreakista ja kavereideni suosittelemasta AnimeSeasonista.
Omia lemppareita näistä sarjoista siis on kuitenkin Death Note, One Piece, Full Metal Alchemist ja viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä Clannad ja sen After Story.
Mangaa saat lainattua kirjastoista, ostettua erikois-, kirja- ja jopa aivan tavallisista jokapäiväistavarakauppaliikkeistä (oiku on sulosen lyhyt sana >.<)

Animecon (tietoa tapahtumasta animecon) on kohta taas tääl Kuopiossa, vähänkään mangasta/animesta kiinnostuneden kannattaa tulla! Suomen suurimpia/tunnetuinpia manga-, anime- ja japanilaisen pop-kulttuurin fanien tapahtuma. Sieltä löytyy jos jonkinmoista myyntikojua sekä harrastajaa, cosplayaajaa ja muuta sellaista otakua tavaraa ja porukkaa(= Myös kaikenlaisia kilpailuja ja esityksiä siellä nähdään.
Mäkin sitten olen siellä ;)


Niin ja kyllä, kaikissa viimesimmissä postauksissa tämä "Poika" olen todentotta ollutkin minä itse.