SURPRISE!

kirjoitettu 18.9.2013               Yllätyspostaus kuolleessa blogissa

     Oon haaveillu Vlogista, pitkään. eri asia saaha jotain aikaseks =D
Tämä yllätyspostaus koskee asioita. En tiedä mitä, mutta asioita. Sittenhän tuon kirjoittaessa näkee ;)


Asioita tapahtunu viime postauksen jälkeen:
-Animecon X
-Tracon 8
-Katsonu läpi:
>Hellsing, Hellsing Ultimate, Death Note, +100jaksoo One Piecee, yms.
-Uusia kavereita
-Koulu alko
-MusLu on paras <3
-Yksinäisyys
-Vlogi häämöttelee ja polttelee...
-DAFT PUNKIN RANDOM ACCESS MEMORIES 2LP+DD <3 <3 <3
-American Audio TTD 2400 =3



     22.9.2013                                   Onks tää nyt sitä angstimista?
   Olen paska ihminen. Tai no ei, en ihminen. Hirviö. Se mä olen.... Mä oon tehny kaikkee väärää. Välil tuntuu etten ansaitsis elää... Tää on jotain liian hyvää tällaiselle kusipäälle kun mä. Olen tuhonnut tarpeeksi monta elämää...nyt saa luvan riittää.

BLOG IS DEAD.

Blogi on nyt virallisesti kuollut.

Syyt:
1. En jaksa, liian rutiini.
2. Krjottaminen tylsää ja perCstä
3. Ei kommentteja //postausideoita, kysymyksiä, mielipiteitä yms.


Mahdollisuuksia pelastaa tämä säälittävä DJn lokikirja viimeistä kertaa:
1. Pakottakaa tähän(/innostakaa), antakaa ideota, yms
2. Vlogia jaksais ehkä tehdä....mielipide ideasta kommentteina alle
3. Ruvetkaa ite kirjottamaan tätä =D

Kiitos ja näkemiin! <3

Nurinkurinen pokkari

   Pieni poika, ehkä yhdeksän vanha, ehkä kahdentoista. Tämä poika oli syrjitty ja yksiäinen. Hän tyhmänrohkeasti oli välittämättä muista ja niiden solvauksista, ja tahtoi olla vapaasti oma itsensä. Tällä tietysti oli tuonmoisessa koululuokassa omat seuraamuksensa, mutta siksihän tällä luokalla olikin. Erilaisuuden, massasta erottumisen, vähemmistönä olemisen vuoksi. Muiden seasta erottumisen vuoksi.

 Tämä voi olla syynä siihen, miten poika innostui lukemaan pientä, nurinkurista kirjaa. Ei kirjaa, vaan pokkaria. Pokkaria, jonka poika tiesi olleen tehty alunperin kaukana maailman toisella laidalla, Japanissa. Pokkari luettiin takaa alkuun päin, puhekuplat viimeisestä ensimmäiseen päin. Poika ihastui pokkariin niin paljon, että luki sen kannesta kanteen uudestaan ja uudestaan, innostuen jokaisella lukukerralla aina vain enemmän.
Poika sai elämänsä ensimmäisen mangan käteensä.
Manga luultavasti oli ensimmäinen osa One Piece-sarjaa. Koska poika oli tästä näin tohkeissaan, salli hän itsensä käyttää pitkään säästettyjä, vähäisiä mutta hyvin vaalittuja rahojaan sarjan toiseen osaan.
Näin alkoi tämän pienen pojan Otakuus, kiinnostus mangaan, animeen, Japaniin ja kaikkeen muuhun vastaavaan tuon kyseisen "Nuosevan auringon maan" tuotokseen ja kulttuuriin.(yms.)
Otakuus oli pojalle täydellistä - Erottuu muiden joukosta, saa olla aivan oma itsensä ja lukea aivan niin paljon ylösalaisia sarjakuviaan kuin huvitti. Otakuna poika törmäsi myös animeen. Poika ei koskenut näihin sarjakuvapokkareihin perustuviin pirrettyihin, koska hänen mielestään on aivan liian valtavirtaista ja helppoa katsoa sitä vaikeamman ja tunnelmallisemman lukemisen sijaan.
(Koska pojan asenne; aina vaikeimman kautta)

Näin se siis alkoi. Poika keräsi aikas vaikuttavan otakutaustan itselleen, kunnes hän esim. jäi pois kyydistä One Piecen julkaisutahdista K-Citimarketeissa, ja mikään ei ollut tarpeeksi. Poika n. puoli vuotta koitti löytää itselleen tuon kauniin maan jalon kielitaidon opiskelupaikkaa, mutta tuloksetta. Tämä oli kai suurin syy mangan kinnostuksen hiipumiseen, Nousevan auringon maan palvomisen lopahtamiseen ja lopulta, Otakuudesta luopumiseen. Loppuun asti poika oli ainoa otaku, jonka itse tunsi. Lajitovereita hän ei ollut löytänyt, ei vaikka niitä juuri nenän alla olikin, ei vaikka hän niitä salaa etsikin.

________________________________________________________________________________

     Sain uusia kavereita nettipelin kautta. Mahtavaa porukkaa. Ne kuulemma kahto jotain niitä Japanilaisia piirrettyjä?....animea? Niin, sitä sen täytyi olla. No, pidin minäkin jostain sen tyylisestä joskus, mutta ne päivät oli ja meni. En kyllä varmaankaan paljon animea katsellut, sen mitäs nyt TVstä DBZtaa (tietämättömille: Dragon Ball Z) joskus tuli...

N. 1kk myöhemmin:
   Siis mun paras kaverinkin sortu niihin? Porukka on kyllä jutellu tästä "Clannad"ista jo pitkään ja paljon, oliskohan se testaamisen arvonen...? Mutta en tämän tietyn kaverin takia, oonhan mä jo suunnitellu tätä jo muutenkin pitkään...tahdon olla Otaku taas!
________________________________________________________________________________

   Clannadin, ja Clannad: After Storyn katsomisen jälkeen...ei. Puolivälissä Clannadia ajattelin, että nyt se olisi sitten päätetty. Musta tulee taas otaku. Hinnalla millä hyvänsä. Japanin kauniin kielen opiskelua tai ei, mä oon taas otaku.

Ja sen jälkeen, olen lähinnä keskittynyt animeen. Alotin One Piece- sarjan animena aivan alusta asti. Tällä hetkellä, olen aloittelemassa jaksoa nro.72 (yksi jakso n. 25min)
Muiden suosittelemana aloitin katsomaan Full Metal Alchemistia. Seuraan sitä laittoman vähän, vaikka erittäin hyvä sarja onkin.
Yhden piilo-otakun kaverini ansiosta alkoi Death Note- sarjan kiihkeä seuraaminen. Tästäpä tulikin lempisarjani, siksi säästeliäästi vielä jaksossa 23(/37) menossa.
Olen aloittanut tietyssä seurassa myös Code Geass- sarjan katsomisen, jaksossa 6 kai menossa. Ei lemppari, mutta kyllähän tuota katsoo(=

Ja tietysti, katson animea vain Japaniksi, englanninkielisillä tekstityksillä =)

Ennen kaikkee tätä, mä kuuntelin Vocaloideja. Ennen Clannadeja.
Se on kans yks asia mistä tämä minun uus-otakuus alkoi. Saatan kirjotella siitä lisää tuonnempana sitten.

   Kaikille, jotka kiinnostuivat:

   Jos vain saan suositella, niin ovat FMA, sitäkin enemmän Naruto ja kai tunnettukin Bleach ovat tietääkseni kaikkein suosituimpia animeja ympäri länsimaisen pallonpuoliskon.
Itse katson lähestulkoon kaikki animeni AnimeFreakista ja kavereideni suosittelemasta AnimeSeasonista.
Omia lemppareita näistä sarjoista siis on kuitenkin Death Note, One Piece, Full Metal Alchemist ja viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä Clannad ja sen After Story.
Mangaa saat lainattua kirjastoista, ostettua erikois-, kirja- ja jopa aivan tavallisista jokapäiväistavarakauppaliikkeistä (oiku on sulosen lyhyt sana >.<)

Animecon (tietoa tapahtumasta animecon) on kohta taas tääl Kuopiossa, vähänkään mangasta/animesta kiinnostuneden kannattaa tulla! Suomen suurimpia/tunnetuinpia manga-, anime- ja japanilaisen pop-kulttuurin fanien tapahtuma. Sieltä löytyy jos jonkinmoista myyntikojua sekä harrastajaa, cosplayaajaa ja muuta sellaista otakua tavaraa ja porukkaa(= Myös kaikenlaisia kilpailuja ja esityksiä siellä nähdään.
Mäkin sitten olen siellä ;)


Niin ja kyllä, kaikissa viimesimmissä postauksissa tämä "Poika" olen todentotta ollutkin minä itse.

Toivepostaus: Mihin uskon & Tarinoita ja tapaturmia

     MIHIN USKON

   Siis mä en sinällään usko mihinkään. En usko, että on ylempää isoa voimaa joka säätelee maapallon toimintaa ja joka ikisen ihmisen yksityiselämää ja sen kulkua. Ei se oo mahollista, ei sille oo järkevää syytä eikä selitystä. Räjähdysteorian kannalla olen, ja sillä pysyn. Ja mua ei pätkääkään kiinnosta mikä sen räjähdyksen aiheutti, mutta jtn vaa tapahtu ja evvk. Siinä se.

   Olen siis aikalailla ateisti. (Ja silti kuulun ev.lut.kirkkoon?) Jotain hienoo, olen positiivinen ateisti! Ainoa asia(melkei), jonka suhteen oon positiivinen... Siis tää tarkottaa jtn et oon sitä mieltä että on todisteita luomisteoriaa, jumalaa, yms vastaan, muttei ollenkaan puolesta tai jotai.

   Uskonnollisuuden lisäks uskon...
...parempaan huomiseen, rakkauteen (lähes) ensisilmäyksellä, hyvään ruokaan, pelionneen, tulevaisuuteen, hyviin ihmisiin ja maailmanrauhaan. Ja kaikkeen muuhun tyhmään sellaseen...paitsi ihteeni.

     TARINOITA JA TAPATURMIA

   Viikko sitten...MusLun pääsykoe...
Siinä on jotain mihin en usko; mä en tuu pääseen läpi. Tuskin ainakaan...Mutta pidetään peukkui pystys, mitäs muuta sille voi.

   Koulun jokavuotinen lammenympärijuoksu. Matkaa tulee noin 1,2km ja sitä pyöritään kolmesti ympäri että saadaan 3,5km läjään. Seiskalla kaks kierrosta 20min ja rapiat, lopetin kesken pahanlaatuisen astmakohtauksen ja Osgood Schlatterin taudin saattamana. Polvet meinasivat oikeasti pettää alta ja kun on pari kertaa oksentanut verta ojaan, ei enää naurata. Se siitä seiskalla sit. Kasiluokalla, uusi yritys. Huima parannus edelliseen vuoteen, olin jo paremmassa kunnossa ja revin itestä kaiken irti. 3 kierrosta ajalla ~21minuuttia. Ysien syksyllä otettiin hajoituskierros lampea ja kaikki yllätty. Hämmästelen asiaa vieläkin... Koulukiusattu, joka ei koskaan pärjää missään urheilussa, huono yleiskunto, rasitusastma ja Osgood Schlatter. Pääs yllättämään. Aikaa en nyt satu tarkalleen muistamaan, mutta hyvä se oli. Erittäin hyvä. Olin maalissa neljäntenä, hävisin kolmannelle kaksi sekuntia ja viidennen voitin 5cm samalla ajalla. Kaikkea muuta kuin ennakkosuosikki voitti itsensä ja on tyytyväinen, kerrankin. Nyt ysiluokan kolmen kierroksen lätäkköjuoksusta on kolme päivää. Ajalla 18min 12sek maaliin ja 9 arvosanaks. Oon tyytyväinen.

   Vappuaattona oli koulussa oppilaskunnan ja tukioppilaiden järjestämä vapputapahtuma, jossa pääsin miksauspöydän taakse....viimesiä kertoja peruskoulussa, huonolla tuurilla koko elämässä O__O
Nomut poikkeuksellisesti kaikilla koulua 9-13 ja siinä 12:15 alko se tapahtuma jne... Kiva ku oli taas juhlan suunnittelu mun mielestä vähän niin ja näin. Mut vaan soitettiin aamulla sillon 9 aikaan laittamaan salia, siihen meni se muutama tunti siin sivus ja samal oli harjotuksia sensellasta... Melkein tiesin mitä tehdä tai tuleman pitää, kun mikserin taakse istuin. Pelotti. Failaan kuiteski jotain...... En oikein tienny mihin väliin tehdä mitäkin ja silleen. Tapahtuma alkaa ja so far so good. Kaikki menee onnistuneesti....ilman isoja ongelmia tai epäonnistumisia... Vähän ohjelman seurausta ja paljon improvisaatioo. Vedin lähes kaiken ite, koska en halunnu minkään epäonnistuvan. Olin kontrollifriikki. Jos siihen olis tullu joku mukaan, olisin ite menny sekasin että mitä mä teen ja mitä joku muu, joten tein kaiken sen pöydän takana ite. Juhla melkein ohi, enkä sössiny. Mahtava fiilis. Kohta ohi. Kohta kotiin. En halua, tää on kivaa. Kaikki loppuu aikanaan. Muut menee pois, mä jään järjestämään salia, laittamaan paikkoja. Kaikki on lähes valmista ja siinä 13:30 maissa mäkin lähden, mikäli oikein muistan. Iltapäivää kohden päivä vain parani. Sellanen vappuaatto.

   Tuun kotiin aattona 24:00. V*ttu, viimenen bussi meni 15min sitten. Okei, kävelen. Pimeessä. Vasta heränneenä. Kotona 00:40, oiku kiva. Vappupäivä menikin pikkuveljeä kotona vahtiessa ja herkkuja mässäämässä. Tosin, ei yhden yhtä munkkia tullut nieltyä tai simalasillista kumottua, harmittaa vietävästi. (Takas aiheeseen) Siinä yöllä juhlapyhän puolella vanhempien kanssa jutellaan, pikkuveli oli onnistunu taas kertakaikkiaan... Se oli vetäny lipat. Ja meidän perheessähän jos jotain tehdään, se tehdään kunnolla....tässäpä hyvä esimerkki.

Iltapäiväkerhossa, ulkona... Tekee mieli juosta, pakottava tarve saada kengät sutimaan tulta ja kipinää. Tahdon juosta. Lähden kevyesti, parkkipaikkaa päin. Sivusilmällä huomaan, että kaveri lähtee mukaan. Hänkin alkoi juoksemaan. Kovennan vauhtia pitkin matkaa, vähän jokaisella askeleella. Pian menen jo täyttä vauhtia. Enää mikään ei pysäyttäisi minua, edes tiilivalli ei minua hidastaisi. vuorista pusken läpi ainakin 500 tavarajunan voimalla, minua ei seisauttaisi terässeinistä paksuinkaan. Pian jotain tapahtuu -silmän räpäyksessä, tai sen kymmenesosassa, olen maassa. Kai minä siis kompastuin? Säikähdin vähäsen...kaikki pyörii...heikottaa hiukan... Mikä minun polvessani on? Siihen taisi osua jotain, tai sattua. En kuitenkaan tunne mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Kaveri juoksi vierelleni... Katsoimme polveani hivuttamalla ehjien kollareiden lahjetta hitaasti ylöspäin. Polvi ei ole kunnossa....ihme ettei siihen koske, se on kai shokissa. Keskellä polvea ammottaa suuri, verinen aukko, suuren kolikon kokoinen reikä. Sen pohjalla näkyy luita ympäröiviä lihaksia ja muita jalan sisälmyksiä. En tunne mitään, mutten pysty katsomaan sitä. Pelkään, entä jos se on vaarallinen? Kävelenkö enää? Onko vaarallista jos lihas näkyy? Kävelen takaisin ohjaajien luo, jotka hakivat minulle viltin ja painesiteen sekä soittivat äidin paikalle.

Tollasen tarinan laadin äidin ja pikkuveljen tenttaamisen jälkeen.... Mutta nyt, lopputuloksena, pikku jätkällä on kahdeksan tikkiä jalassa ja se linkkaa sillä sit ympäriinsä. Oon onnellinen, että sen pahemmin ei siin käyny... Mutta kuten mainittu, meillä jos jotain tehdään, tehdään se kunnolla. Tässä vielä kuva tikkien oton jälkeen.

   Peruskoulu on kohta ohi. Viimesiä kokeita viedään jo ja alkaa olemaan pikkuhiljaa rennomat viikotkin. Vielä olis jäljellä kevätjuhla ja ysien tanssit sit jonkin ajan päästä tulossa....

Tanssisin kyllä. Tahtoisin  tanssia. En ainoastaan liikannumeron takii, vaan myös kokemuksen vuoks. Olishan se kiva, eikö?(= 

Mutta...aina siellä on se yksi mutta. Mutta mulla ei ole paria. Ja onhan sillekin selitys, mutta se on hyvin itsekäs. Siis kun, ei ole kovin montaa, joiden kanssa tahtoisin tanssia. Oli tietysti se yksi tyttö.... No jos ei siitä sen enempää. Huomatkaa mennyt aikamuoto; "Oli". Aivan, en saanut paria. Parmpi onni ensi kerralla. Se siitä.

      Enää 2vko 5 päivää!! =) Kyllä, lasken mä näitä ;)

-DeeJay

Tyttö, poika ja ääliö

   Tyttö oli yksinäinen. Yksinäinen, kunnes tapasi pojan. Poika ihastui Tyttöön, joka rakastui poikaan. Tyttö ja poika "alkoivat" ja olivat ensirakkauksia toisilleen. He elivät onnellisina yhdessä, kunnes Tyttö tunnusti. Tyttö tunnusti olevansa ihastunut Toiseen. Poikaa tämä ei haitannut, sillä Tyttö rakasti poikaa takaisin, lähes yhtä paljon. Tyttöä se haittasi, koska koki ihastuksesta syyllisyyttä. Tyttö erosi pojasta. Poika päästi irti Tytöstä, koska hän tahtoi Tytölle mikä oli hänelle parasta ja kaikkea, mitä Tyttö saattoi haluta ja toivoa. Koska poika rakasti Tyttöä. Myöhemmin, kun Tyttö selvitteli päätään, tiesi hän tahtovansa pojan takaisin. Toinen olisi tahtonut Tytön, mutta Tyttö tahtoi koittaa pojan kanssa uudelleen. Juuri, kun Tyttö aikoi kysyä pojalta yhteen palaamisesta, oli poika päättänyt tappaa itsensä. Poika epäonnistui, muttei ottanut Tyttöä takaisin. Toinen sai Tytön, poika toisen ja Tyttö pääsi pois.


   Poikaa lyötiin. Hänet tönäistiin maahan. Tähän hänet totutettiin, se oli arkipäivää. Äiti huolestui. Poika itki. Äiti pojalta salassa. Tämä arkipäiväisyys jatkui ja jatkui. Poika oli helppo kohde, jota ei puolustettu, vaan lyötiin porukalla. Isolla porukalla. Äiti kertoi, poika tunnusti. Omistautunut luokanopettaja puuttui kiusaamiseen. Hän jutteli ison porukan kanssa, joskus porukalla, joskus yksitellen. Opettaja meni pitkällekin, hän kutsui porukan ja porukan äidit koulun ulkopuolisella ajalla keskustellakseen lyömisestä. Tämän jälkeen porukka ei enää lyönyt. Porukka potki. Se sattui poikaan entistä enemmän  eikä kukaan huomannut sitä. Poika ei voinut todistaa sitä, eikä selittää sitä, potkiminen ei ole yksinkertaista. Poika itki ja äiti pojalta piilossa. Äiti otti yhteyttä opettajaan, opettaja äiteihin ja samoin kuin vuotta aiemmin, porukka ja porukan äidit kokoontuivat taas. Potkiminen loppui, kunnes kuunkierron jälkeen alkoi taas. Opettaja lähti, ja poika jäi. Seuraavat opettajat eivät välittäneet. Poika jäi yksin. Poikaa potkitaan edelleen.


   Ääliö teki virheitä. Ääliö rakastui nuoreen Naiseen. Nuori Nainen oli kiusattu, eikä pärjännyt oikein missään. Nuori Nainen rakastui Ääliöön, kukaan ei tiedä kronologista järjestystä. Ääliö ja Nuori Nainen seurustelivat yhdessä ja kasvoivat noin puoli vuosikymmentä ja menivät naimisiin. Muutaman vuoden päästä Nainen synnytti, ja he saivat pojan. Naisesta tuli äiti ja Ääliöstä isä. Vain vähän pojan syntymän jälkeen Ääliö hairahti toisen naisen perään. Nainen ei kestänyt ja lähti pojan kanssa etelään, Ääliö muutti uuden naisen kanssa naisen kotikunnalle pohjoiseen. Nainen ruokki pojan, ja kasvatti pojan. He elivät lähes kahdestaan kahdeksan vuotta, kunnes poika sai Pikkuveljen. Pikkuveljen isä lähti ennen Veljen syntymää, joten Nainen jäi kolmelleen kahden lapsensa kanssa. Vanhempi poika on käynyt Ääliön luona säännöllisesti, joka nyt muutti takaisin kotikunnalleen. Kaikki olivat onnellisia, paitsi poika. Hän rakasti isäänsä, muttei pitänyt Ääliön luona käymisestä. Yhtenä syysyönä Ääliö teki virheen, pahan virheen. Ääliöllä oli ongelmia alkoholin kanssa. Ääliön virhe oli kohtalokas, siitä seurasi pojan elämän kamalin yö. Poika koki jotain mitä kenenkään ei pitäisi, ja tästä seurasi pitkänpitkä tapahtumaketju, joka lopulta tappoi pojan. Pojan uusi elämä sai tuon kohtalokkaan yön jälkeen alkunsa, mutta Ääliö ei enää koskaan näe poikaa. Ääliö menetti esikoispoikansa.

     Tämän postauksen kolme tulkinnanvaraista, sekavaa kertomusta Tytöstä, pojasta ja Ääliöstä ovat oikeita tapahtumia, henkilöt oikeita ihmisiä ja tapahtumien jättämät arvet ikuisia.